Kuvia Huvimyllystä | Huvimyllyn tarina
Bio Huvimylly jatkaa Raahen yli satavuotista elokuvaperinnettä. Elävien kuvien historian kolmelta vuosisadalta on koonnut Jussi Häkkilä.
Eläwät kiertäwät kuwat
Aivan sataprosenttisen varmaa tietoa siitä, milloin Raahessa ensi kertaa nähtiin “eläwiä kuwia”, on vaikea todentaa. Ihan viime vuosisadan loppuvuosilta lehdistä löytyy mainintoja “wahanäyttelöistä, joiden yhteydessä näytellään ”dioraama”. “Dioraama” oli yksi elokuvan eräänlainen esiaste, jossa maalatun kankaan taa asetettiin valaisin ja kangasta sekä siinä olevia kuvia liikutettiin. Tällainen esitys Raahessa nähtiin Härkätorilla 6.–7. lokakuuta 1899.
Maaliskuussa 1900 paikkakunnalle ilmestyi mies Pariisista, “insinööri-tirehtööri” Arthur Joseph Couprant Lumiere Kinematografinsa kanssa. Esityksiä oli useita: työväenyhdistyksen tiloissa, seurahuoneella, kauppakoululla, seminaarilla sekä jopa eräässä yksityisperheessä, jota ei kuitenkaan missään nimeltä mainita. Noissa maaliskuun 24.–28. päivinä järjestetyissä esityksissä nähtiin otoksia muun muassa Transvaalin sotatapahtumista, vakoilusta epäillyn ranskalaisen upseerin Alfred Dreyfusin oikeusjutusta sekä “kuwia maailman pääkaupungeista ja suuri joukko koomillisia ja naurettawia eläwiä kuwia” (Raahen Lehti 24.3.1900). Couprant kuvineen sai ilmeisesti hyvän vastaanoton, sillä Raahen Lehti kommentoi kuvia “hywin onnistuneiksi” ja totesi, että työväenyhdistyksen talolle “Wäkeä saapui niin wiljalta, että owet täytyi sulkea” (Raahen Lehti 28.3.1900).
Vuosisadan alussa kiertäviä elokuvaesityksiä ja niiden esittäjiä liikkui varsin ahkerasti ympäri Suomen. Suurimmat kaupungit olivat aktiivisimman kiertuetoiminnan kohteina, mutta liikkuessaan ne usein pysähtelivät maaseutukaupungeissakin. Ilmeisesti Oulun läheisyys ja länsirannikon tieyhteydet olivat tässä mielessä Raahelle eduksi. Varsin tasaisesti keväisin ja syksyisin ilmestyi markkinoiden aikaan Raaheen elokuvien esittäjiä. Usein elokuvia esitettiin myös muun huvin kuten sirkusten, tivolien ja eläinnäyttelyiden yhteydessä. Tivolin kera Raahessa vieraili elokuussa 1901 helsinkiläinen Panorama International esittämässä “Kuwia Wanhasta Testamentista, Buurisodasta, Kiinan sodasta” ja olipa mukana näytelty “Kristuksen elämä syntymästä Taiwaaseen astumiseen saakka”.
Suomen merkittävimmätkin kiertävää elokuvien esittämistä harjoittavat henkilöt ehtivät piipahtaa Raahessa Oulun-matkoillan. Oskar Alonen, uranuurtajista ehkä merkittävin, kävi Raahessa Edisonin Kinematografinsa kanssa lokakuussa 1901. Oluttehtaan mäellä ja työväentalolla pidetyissä esityksissä nähtiin muun muassa sotakuvia maailmalta, “Insinööri Andreen matka Pohjoisnavalle” sekä “Napoleon I ryntää Areolan sillalle”. Ilmoituksissa kuvien kehutaan olevan “3 metriä suuria” ja yleisölle luvataan, että “suru poistetaan, sillä naurupulveria on hyvä varasto”. Tosin Alonen oli käynyt jo tätä ennen paikkakunnalla, ainakin kesäkuussa 1900 sekä mahdollisesti jo vuonna 1897, sillä tuona syksynä Alonen matkasi projektoreineen Oulusta Kokkolaan ja matkan varrella hän on saattanut pysähtyä Raahessakin. Viimeinen esitys Oulussa oli 1.10. ja Kokkolassa hän esitti kuvia vasta 6.10.
Kilpailuakin elokuvayleisöstä esiintyi jo aikaisessa vaiheessa. Suomalaisten kiusaksi esimerkiksi ruotsalaiset kiertelivät maakuntia, heistä Clas Wilhelm Andersson vieraili Raahessa maaliskuussa 1904. Tuolloin paikkakuntalaiset saivat Raatihuoneella nähdäkseen “luonnollisessa muodossa Wapahtajan elämäntyöt, hänen kärsimyksensä, kuolemansa sekä ylösnousemisen”. Lienee tehonnut. Raahen Lehti (8.3.1904) totesi: “…näytetty parina iltana täydelle huoneelle. Esittäminen on ollut onnistunutta.” Sittemmin Andersson vieraili Raahessa elokuvineen ainakin vuonna 1907 pariin otteeseen. Niin ikään ruotsalainen Carl Enequist puolestaan esitti Raahen Kauppakoulun juhlasalissa “suurimman ohjelman mitä täällä on näytetty” 13.1.1906. Pohjoismaiden Komppanian Pariisin Biografin mittavassa esityksessä oli muun muassa kymmenosainen “Don Quixote la Manscha” ja Bioscop-yhtiön valaanpyyntiä kuvaava 12-osainen elokuva.Lisäksi ohjelmassa esiintyi “komiikeri Dranem 80 cm lintalleen poljettuine kenkineen” (Raahen Lehti 13.1.1906).
Huolimatta elokuvan nuoresta iästä ja uuden keksinnön saapumisesta pieneen maaseutukaupunkiin, lehdistö suhtautui aika välinpitämättömästi näihin esityksiin. Parhaimmillaankin asiasta oli ainoastaan rivi tai pari paikkakunnan pikku-uutispalstalla, esityksiä kommentoitiin vain toteamalla “kuvat olivat onnistuneita” tai “kuwat olivat jonkun werran epäselwiä ja tärisewiä” (Raahe 6.11.1907). Usein myös esitysten sisältö jää vain arvailujen varaan, ilmoittelukin oli aika ylimalkaista. Muutamaan otteeseen ilmoitusten yhteydessä on mainintaa kuvien säestyksestä gramofonilla tai että “gramophon soittelee ja laulelee wäliajalla” (Raahen Lehti 7.12.1905). Yleisölle jaettiin usein esityksen sisällöstä ohjelmalehtisiä tai ohjelma kävi ilmi “affiseista pylwäissä”. Yleisömäärät jäävät lähes poikkeuksetta hämärän peittoon. Esimerkiksi Raatihuoneella 17.5.1905 järjestettyä tilaisuutta Raahen Lehti kuvasi “Wäkeä oli ahdinkoon asti.” Mahtoi siis olla loppuunmyyty esitys.
Tosin tanskalaisen Pe(de)r Olsenin vierailu Raahessa syys-lokakuussa 1907 kohahdutti. Syysmarkkinoiden yhteydessä Olsenin Oluttehtaan mäellä teltassa esittämä “dioraama” oli joidenkin raahelaisten mielestä “mielikuwitusta turmelewia murhakuwia, joiden näytteleminen on kiellettäwä” (Raahen Sanomat 1.10.1907). Olsenin eläinnäyttelyn yhteydessä esittämissä kuvissa olivat aiheina muun muassa kuvernööri Bobrikoffin ja prokuraattori Johanssonin murhat sekä Venäjän–Japanin sota. Tuon kiihkoluontoisen yleisönosastokirjoituksen johdosta Olsen saikin kaupungin viranomaisilta esityskiellon kuvilleen. “Joukko raahelaisia” -nimimerkillä sanomalehteen lähetetystä mielipidekirjeestä ei tosin käy ilmi, olivatko kieltoa vaatineet itse nähneet kyseisiä kuvia. Ilmeisesti eivät.
Vuodelta 1906 löytyy eräs mielenkiintoinen yksityiskohta. Raahen Lehti ja Raahen Sanomat uutisoivat helmi-maaliskuussa, että kauppakoulun johtaja Alfred Heinrichs esitti raahelaisille “warjokuwia”. Raahen Lehti kertoo esityksen kestäneen toista tuntia ja että ohjelmassa oli maantieteellisiä kuvia koti- ja ulkomailta sekä “leikillisiä kuwaelmia”. Lisäksi kerrotaan, että “selwyytensä ja harwinaisen onnistumisensa wuoksi kuwat herättiwät huoneentäyteisessä katsojajoukossa suurta mieltymystä”. Tuosta esityksestä saadut tulot lehdet kertovat käytetyn täkäläisen luistinradan menojen peittämiseksi.
Osakeyhtiö Eläwät Kuwat Raahessa 1909 – 1911
Raahen ensimmäinen varsinainen elokuvateatteri näki päivänvalon syksyllä 1909, kun muun muassa kapteeni August Kangas, tehtailija Tor Sovio ja kirjanpainaja-kauppias Robert Roihu kokoontuivat perustamaan “eläwien kuwien” esittämistä harjoittavaa osakeyhtiötä. Elokuussa perustetun osakeyhtiön pääoma oli 3050 tuolloista markkaa, osakkaita 61. Teatterin paikaksi valittiin Robert Roihun omistama kiinteistö, jossa oli toiminut aiemmin Otto Plantingin kauppa. Sopimuksen mukaan osakeyhtiö vuokrasi tilat Roihulta ja saneerasi ne käyttötarkoitusta varten. Elokuvateatterin rakennustyöt alkoivat syyskuun alussa ja kuukauden kuluttua teatteri voitiin avata yleisölle. Kiinteistön sisään saatiin 11 metriä pitkä ja viisi metriä leveä sali, jonne käytiin sisään Brahenkadun puolelta. Uloskulkua varten rakennettiin erillinen varauloskäytävä.
Esitykset alkoivat tiistaina 5. lokakuuta, tosin tuon näytännön sisällöstä ei ole täyttä varmuutta. Se ainakin on tiedossa, että elokuvat hankittiin Helsingistä Olympia- ja Maailman Ympäri-nimisistä teattereista. Alkuun esitettävistä “eläwistä kuwista” ilmoitettiin ainoastaan yleisölle jaetuilla lehtisillä. Ensimmäiset sanomalehtimainokset, joista käy ilmi “ohjelman” sisältö, löytyvät lokakuun 7. päivän Raahen Sanomista. Tuon viikon “eläwiä kuwia” olivat muun muassa “hurjapäinen automobiilimatka, imettäjien kilpajuoksu, Pohjoismaiset urheilut Ruotsissa helmikuussa 1909″ sekä “kauniit luonnon kuwat Ruotsista, Brysselistä ja Karlskronasta”. Esitykset keskittyivät kello 16:n ja 21:n välille ja ohjelmisto uusittiin viikon välein. Tietoja viranomaisten suorittamasta elokuvaesitysten valvonnasta ei löydy, paitsi että osakeyhtiön saatua vapautuksen “kaupungin- ja köyhäinmaksuista” (verovapaus), edellytti silloinen Raahen kaupungin rahatoimikamari, “ettei näytetä mitään siweellisiä käsityksiä loukkaawia kuwia ja että seminaarin harjoituskoulun sekä kansakoulun oppilaille annetaan kerta kuukaudessa wapaanäytäntö” (Raahen Sanomat ja Raahe 27.11.1909).
Ensimmäisen yhteenvedon toiminnastaan Osakeyhtiö Eläwät Kuwat teki alkuvuodesta 1910, jolloin johtokuntaa myös laajennettiin. Tammikuussa yhtiökokous katsoi “tulojen tyydyttävästi riittäwän, joten katsottiin olewan täysi syy yrityksen jatkamiseen”. Aiemmin mainittujen lisäksi johtokuntaan nimitettiin kauppias V. Sovio ja asemamies A.M. Pyy. Osakeyhtiö Eläwien Kuwien historia päättyy maaliskuun alkuun 1911, jolloin Raahen Sanomissa ilmoitetaan lakonisesti “lakkautetaan eläwien kuwien näytännöt kokonaan ainakin toistaiseksi”. Silmiinpistävää on paikkakunnan lehdistön mielenkiinnoton asenne itse “eläwiä kuwia” kohtaan; esitetyistä ei löydy juuri halaistua sanaa enempää. Vaan tuskinpa tuon ajan Suomessa elokuvia juuri arvosteltiinkaan, ne kun koettiin yhä rahvaan hupina eikä uutena taidemuotona. Muutaman kerran lehdissä vilahtaa uutisia vastoinkäymisistä elokuvien esittämisessä, esimerkiksi “kone on wiikon aikana laitettu Oulussa kuntoon” (Raahen Sanomat 1.3.1910) tai “walo teki esityksen aikana kaksi kertaa lakon” (Raahen Sanomat 29.9.1910).
Osakeyhtiö Näytös 1918 – 1922
Toinen yritys “vakiinnuttaa kinematografiataide” (Raahe 20.12.1918) Raahessa aloitettiin lokakuussa 1918, jolloin “toissapäivänä päätettiin biografiteatterin perustaminen osakeyhtiö muodossa” (Raahe 25.10.1918). Osakeyhtiö Näytöksen puuhamiehinä olivat konsuli August Ossian Swanljung, postivirkamies Mikko Ryhänen ja tullipäällysmies J. Lindholm. Hieman myöhemmin johtokuntaan tuli Lindholmin tilalle Harry Campbell. Heidän jälkeensä yhtiön johtokunnassa toimivat O. Hilden, J. Hautamäki ja M. Lindström. Näytöksen osakepääoma oli 30000 silloista markkaa. Teatteri saneerattiin kauppaklubin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Pakkahuoneenkadulla sijainneen, kauppaklubin omistaman talon piharakennukseen. Muutostyöt alkoivat marraskuulla ja uusi teatteri voitiin avata jo tammikuun lopussa 1919.
Ensimmäinen esitys oli torstaina 30. tammikuuta kello 17-21. Osakeyhtiö Näytöksen taru päättyi vuoden 1922 lopulla, kun ilmoitettiin, että “viimeisen kerran esitetään elävissä kuvissa tänään lauantaina nykyistä hauskaa ohjelmaa. Ensi sunnuntaina ja seuraavilla viikoilla ei ole näytäntöjä” (Raahen Seutu 28.10.1922).Hupaisana yksityiskohtana löytyy tieto siitä, että jo tuolloin joku tai jotkut keräilivät parempaan talteen esitettävien elokuvien juliste- ja kuvamateriaalia: “Valokuvia varastetaan Raahen Elävienkuvien reklaamikaapista vähän väliä. Kaikkiaan on niitä lyhyessä ajassa viety 4 kappaletta, joista kuvien vuokraaja joutuu maksamaan 35 mk kappaleelta. Henkilöt, jotka mahdollisesti tietävät hävinneistä kuvista ja varkaista jotakin, voisivat käydä siitä ilmoittamassa elävissäkuvissa. Samalla sanottakoon, että jatkuva pahe saatetaan viranomaisten tietoon” (Raahen Seutu 17.11.1921).
Teatteri Huvimylly 1923 – 1937
Kaarlo Siponen vuokrasi jo aiemmin elokuvateatterina toimineen kauppias Veikko Roihun talon ja ryhtyi harjoittamaan elokuvien esitystoimintaa kiinteistössä syksyllä 1923. Kiinteistöä laajennettiin ja elokuvien musiikkisäestystä varten valkokankaan eteen tehtiin syvennys, jotteivät orkesteri ja soittimet peittäisi näkyvyyttä. Teatterin varustukseen kuuluivat muun muassa ilmastointi(“tuulotin”) ja sähköpiano sekä porrastetusti hinnoitellut teatterituolit aitioineen. Projektorit hankittiin Helsingistä. Elokuvien esittämisestä huolehti erillinen “koneen hoitaja”.
Saneeraustyöt kestivät noin kuukauden elo-syyskuussa ja ensimmäinen esitys oli oikein kutsuvierasnäytös torstaina 13. syyskuuta 1923. Esitykset yleisölle avattiin heti seuraavana päivänä, vaikka teatteri oli vielä hieman keskeneräinen. Avajaiselokuva oli “Suuren talon pikku rouva, Jack Londonin romaanista muodostettu 6:ssa osassa” (Raahen Seutu 13.9.1923). Lisäksi esitettiin “luonnontieteellinen kuvasarja Mitä metsä meille kertoo”. Avajaisissa esiintyi myös kolmihenkinen orkesteri, joka säesti esityksen.
Tällä kertaa Raahen Seutu kuvaili innostuneesti uutta aloittavaa teatteria ja pohdiskeli samalla aiempien elokuvateatteriyritysten lopettamisen syitä. Aiempien teatterien laihoja tuloksia lehti perusteli muun muassa esityspaikkojen tilapäisyydellä, ahtaudella, epämukavuudella sekä esityskojeiden epävarmalla toiminnalla. Lehden mukaan “tuollaisissa oloissa ei myöskään ole ollut mahdollista esittää mitään arvokkaampia filmisarjoja. On tyydytty tusinatuotantoon ja yleisön vähäinenkin harrastus näin ollen on tyystin tyrehtynyt” (18.8.1923). Teatteri Huvimyllyä sen sijaan pidettiin “ajanmukaisena, tilavana ja ilmavana” sekä “näyttämötaustaa(valko-kangas) kyllin tilavana, jotta kuvat esiintyvät isossa koossa ja edukseen”.
Teatteri Huvimylly jatkoi esitystoimintaa nykyisen Bio Huvimyllyn perustamiseen saakka. Teatteri Huvimyllyn “jäähyväisnäytäntönä” oli Matkalla Singaporeen(China seas, 1935) sunnuntaina 14. maaliskuuta 1937.
Bio Huvimylly 1937 -
Kaarlo Siponen jatkoi elokuvateatteritoimintaa vuokraamalla tyhjän tontin Sovion perikunnalta Pitkänkadun varrelta ja rakennuttamalla sille kokonaan uuden, erityisesti elokuvateatteriksi suunnitellun rakennuksen syksyllä 1936. Rakennustyöt alkoivat syyskuun lopussa ja teatteri valmistui maaliskuussa 1937.
Teatterista tuli noin 300 neliön suuruinen, siihen rakennettiin erillinen eteisaula, projektorihuone, yli 300-paikkainen sali laskeutuvine katsomoineen ja aitioineen sekä parvekekatsomo. Aulaan tuli lipunmyyntikoju ja odotustilat, salin laitaan syvennys säestyspianoa varten (myöhemmin paikalle tuli lämmityskamina) ja projektorihuone aulan päälle parvekekatsomon taakse. Numeroiduille istumapaikoille yleisöä oli ohjaamassa paikannäyttäjä. Sisäänkäynti oli kadun puolelta tuulikaapin ja heiluriovien läpi ja uloskäynti valkokankaan vasemmalta puolelta. Parvelta uloskäynti johdettiin rakennuksen vasemmalta puolelta kulkevia rappusia pitkin. Ulkovessat olivat heti pääuloskäynnin vieressä rakennuksen pihanpuoleisessa päätykulmassa. Elokuvien mainoskaapit sijaitsivat aluksi sisäänkäynnin molemmin puolin ulkoseinässä, myöhemmin ne sijoitettiin kadun puolen ikkunoihin.
Jo suunnitteluvaiheessa Bio Huvimyllyssä huomioitiin tulipalon vaarat, projektorihuone vuorattiin tulta kestävällä materiaalilla ja metallikuorella. Elokuvien esityskoneistot siirrettiin Bio Huvimyllyyn Teatteri Huvimyllystä, joka toimi aivan Bio Huvimyllyn avaamiseen saakka. Äänielokuvan jo yleistyttyä uusi Huvimylly sai myös akustisesti toimivan sisustuksen. Teatterisalin valaistuksen säätölaitteet sijoitettiin myös projektorihuoneeseen äänentoistolaitteiden ohella. Kaiuttimet tulivat luonnollisesti valkokankaan taakse. Myöhemmin aulan alle sijoitettiin keskuslämmityslaitteet kattiloineen.
Bio Huvimyllyn avajaisia vietettiin lauantaina 3. huhtikuuta 1937, jolloin esitettiin Roy Del Ruthin ohjaama musikaali Rakkauden sävel (Broadway melody of 1936). Uusi Huvimylly sai innostuneen vastaanoton päätellen muun muassa Raahen Seudun kirjoittelusta. Vaikka teatterin ulkomuotoa kritisoitiin “karuksi”, sisätiloista kerrottiin paljastuvan “mitä muhkein teatteritalo, jossa on tilavuutta ja ilmavuutta joka suunnalle” (Raahen Seutu 6.4.1937).
Bio Huvimylly on pysynyt tähän päivään saakka varsin alkuperäisenä rakennuksena. Talon sisällä on luonnollisesti uusiutunut lähes kaikki vuosien varrella. Elokuvien esitys- ja äänentoistotekniikan kehitys on tuonut teatteriin uudet laitteet helmiäisvalkokankaineen ja Dolby-stereoineen. Katsomon istuimet ovat vaihtuneet puuistuimista pehmustettuihin selkänojallisiin tuoleihin. Teatterisalin paikkamäärä tosin laski alkuperäisestä 60-luvun alkupuolella, koska näin saatiin helpotettua hieman teatterin taloutta. Paikkamäärän lasku alensi elokuvista maksettavia kopiovuokria ja toi niin sanotun pienteatterilisän. Aula on saanut sisävessat jo 60-luvulla, samalla vanha lippukoju on poistunut käytöstä ja välillä toimineen kioskin tilalle on tullut myyntitiski. Sisäänkäynnin kohdalta on poistunut tuulikaappi erillisine ovineen, sisäänkäyntiä on levennetty ja vanhat uloskäynnit on poistettu käytöstä.
Kaarlo Siposen kuoltua vuonna 1962 teatteri siirtyi perikunnan hoidettavaksi vuoteen 1973 saakka, jonka jälkeen Velikalle Siponen osti teatterin. Jo tätä ennen hän oli hoitanut elokuvien esittämistä Bio Huvimyllyssä perikunnan nimissä sekä järjestänyt kiertäviä elokuvaesityksiä.
Nykyisille omistajilleen elokuvateatteri siirtyi vuonna 2004 Juha ja Mirja Koistisen ostettua teatterin.
