Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen) työskentelee rautakaupan varastossa ja on tyytyväinen sinkkuelämäänsä. Kaupan eläväinen myyjätär Karita (Minttu Mustakallio) on kuitenkin päättänyt rengastaa Anteron ja panee peliin kaikki keinot, jotka naisella on miehen kellistämiseksi. Anteron työkaverina varastossa on vähän yksinkertaisen oloinen lottofriikki Raninen (Aku Hirviniemi), jonka huomaamatta Antero diilaa pimeästi kaupan varastosta tarvikkeita remonttifirmaa pitävälle Jylhäkalliolle (Vesa Vierikko).

Homma uhkaa kuitenkin paljastua. Kaupan johtaja Kataja (Esko Salminen) alkaa kiinnittää huomiota tavarahävikkiin ja vaatii syyllistä tilille teoistaan. Samaan aikaan Karita ilmoittaa Anterolle tulleensa raskaaksi. Silmukka Anteron ympärillä alkaa kiristyä…

Hiljan pidetyssä Jussi-gaalassa Varasto oli yleisöäänestyksen voittaja, mutta jäi muuten ilman varsinaisia palkintoja. Eritoten televisiolle jo 1980-luvulta lähtien ohjanneen Taru Mäkelän toinen kokoillan pitkä elokuva on hänen omien sanojensa mukaan rehevä urbaani duunarikomedia. Leffa pohjautuu Arto Salmisen samannimiseen vuonna 1998 ilmestyneeseen romaaniin. Tarinan keskiössä on raakilemainen mies, joka kasvaa vastaan hangoitellen rakkauteen. Hauskuutta syntyy paitsi ihmissuhteiden viidakosta, myös hieman yhteiskuntaan ja työhön liittyvistä sivujuonteista. Vesa Vierikon esittämä kommunismia ihaileva ja kapitalismia nälvivä Jylhäkallio vie sivuosapisteet.

Mäkelä pitää ohjakset tiukasti käsissään eikä päästä kokonaisuutta puskafarssiksi, johon olisi ollut helppo sortua. Kokonaistunnelma on enempikin hillityn hersyvä. Elokuvan toteutus on pienimuotoinen ja intiimi, mikä on tällaiseen juttuun oikea valinta. Mäkelän mukaan Varasto on elokuva miehistä, mutta kyllä se naisistakin kertoo. Ainakin vähäsen.

Justine (Kirsten Dunst) on menossa naimisiin. Isosisko Claire (Charlotte Gainsbourg) on järjestänyt miehensä Johnin (Kiefer Sutherland) kanssa loihakkaat puitteet hääjuhlalle, pitopaikkana on heidän korskea maaseutuasuntonsa. Vaikka häiden pitäisi olla iloinen ja kaikkia osapuolia yhdistävä tapahtuma, aiheuttaa se pikemminkin koko ajan säröä kaikkien osapuolten välille.

John on huolissaan jatkuvasti paisuvista hääjuhlan kustannuksista ja Justinen eronnut äiti Gaby (Charlotte Rampling) heittelee alati kyynisiä kommentteja liitosta ja sen kestävyydestä. Myös morsian oikuttelee, jopa lukittautuen kylppäriin kesken juhlien. Samaan aikaan tiedemiehet ovat havainneet Maata lähestyvän planeetan, joka vaikuttaa olevan törmäyskurssilla…

Lars von Trier on runsaalla kymmenellä elokuvallaan noussut arvostetuimpien elokuvatekijöiden joukkoon. Melancholia valittiin hiljattain Euroopan viime vuoden parhaaksi elokuvaksi ja Kirsten Dunst palkittiin Cannesin festivaalilla parhaasta naispääosasta. Toisaalta Trier on myös kiistelty ohjaaja johtuen hänen erikoisista kommenteistaan. Mies elokuvineen julistettiin Cannesin festivaalilla ei-toivotuksi henkilöksi, koska hänen katsottiin esittäneen natsimyönteisiä lausuntoja elokuvansa lehdistötilaisuudessa.

Niin tai näin, Melancholia on taattua moniselitteistä Trieriä. Leffa muodostuu kahdesta osiosta, jotka on nimetty pääosasisarusten mukaan. Aiempien elokuviensa tapaan Trier on lastannut leffaan merkityksiä merkitysten perään, mikä saa kokonaisuuden tuntumaan mahtipontiselta ja jopa raskaalta.

Melancholia kuvaa ohjaajan omien sanojen mukaan masennusta, joka johtuu länsimaisesta yhteiskunnallisesta rappiosta. Tuntuu kuin Trierin mukaan tällainen maailma ansaitsisikin tuhoutua. Pessimismistään huolimatta järisyttävä kokemus.

Esitys Raahen Elokuvakerhossa tiistaina 7. helmikuuta klo 19 Raahen Ammattiopiston auditoriossa.